fredag 11 december 2015

Hou-Hou

Joulu on lähestymässä, mutta urheilussa ei ole joululomaa. Pari päivää tietysti aina otettava iisisti tasaisin välein, veikkaanpa että 24-25.12 ovat sellaisia päiviä. Parasta aikaa kämpässä ei leiju piparin tuoksu, vaan Eatoneiden Nut & Seed Bars, joita juuri leivoin. On siinäkin tapa viettää perjantai-iltaa. Resepti löytyy muuten täältä kiinnostuneille. Olen pariin otteeseen aikaisemmin kokeillut niitä, ennen kuin tajusin, että niitä kuuluu leipoa 200 asteessa Fahrenheitissa, eikä Celsiuksessa. Ilmankos niistä aikaisemmin tuli "hieman" palaneita. 

Syksy treenit lähti aikaisemmin käyntiin tänä vuonna kuin tavallisesti. Pitkälti johtuen siitä, että lähentäjän kramppi/revähdys loppukesästä aiheutti sen, että Kalevan Kisojen jälkeen en juuri tehnyt mitään urheiluun liittyvää. Eli ylimenokauden mitta tuli täyteen aikaisin. Syyskuun alussa ensimmäinen ohjelma tipahti jo sähköpostiin ja siitä lähtien olen sitten painanut täysillä duunia. Viime vuoteen verrattuna olen tähän asti päässyt paljon pidemmälle. Paljon ollaan isän kanssa yritetty toistaa niitä asioita, jotka viime syksynä toimi minulla erittäin hyvin - sillä erolla, että nyt akillesjänne on ollut paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Osittain se johtuu varmasti hyvästä kuntoutuksesta, mutta myös siitä, että olen pystynyt tekemään enemmän määräloikkia ylämäkeen ja tasaisella kuin yhteensä viimeisen 7 vuoden aikana kiitos nilkkatuen. Se tuo elastisuutta ja tukea nilkoille, eikä enää tunnu siltä, että nilkoissa olisi sementtiä. Toinen hyvä apukeino on ollut FGXpressin tekemät Power Stripsit, jotka pitävät hyvin aineenvaihduntaa yllä. Varsin tärkeää alueella, missä aineenvaihdunta on luonnostaan heikompi kuin esimerkiksi lihaksissa. Paremmin olen myös pystynyt käyttämään lihashuoltoa nyt, kun Helsingissä syksystä lähtien asustellut ja vakiofyssarini löytyy 15min ajomatkan päässä.

Isän kanssa ollaan tehty sellainen muutos aikaisempaan, että harjoitusjaksot ovat pitempiä. Se antaa pelivaraa, eikä tunnu olevan "kiire" mihinkään. Toinen vaikuttaja tähän on se, että hallikausi jää väliin. Ainakin otteluiden kannalta. Muutama startti jossain lajissa käyn mahdollisesti tekemässä, mutta sen suurempaa panostusta ei ole hallikauteen. EM-rajan kimppuun pitäisi mennä sen verran aikaisin kesällä, että kaikki lataus on suunnattu siihen. Poikkeus viime vuosien sääntön on myös tänä syksynä ollut käydä aikaisemmin laktaatti-alueella. Pidettiin peruskuntokauden loppupuolella kolmen viikon jakso, missä painopiste oli hieman kovempia juoksuja kuin määräintervalleja. Juoksu rullaa siis jo aika hyvin meikäläisen mitoilla tähän aikaan vuodesta. Miltä kevät lopullisesti näyttää on vielä vähän auki. Pitäisi löytää joku sopiva ottelu ulkomailta, jotta EM-rajan tekemiseen tulisi kahta mahdollisuutta. Yhden kortin varaan en mielelläni jättäisi, sillä toinen ottelu on kesäkuun alussa Ruotsissa ja Pohjoismaiden kesäkuut eivät ole viime vuosina kauheasti tuloksentekoa suosineet. Jos näin kuitenkin pääsee käymään, en tällä hetkellä kuitenkaan näe esteitä, miksi en pystisi siellä hyvään tulokseen. Yksi ehjä ottelu riittää.

Meinasi melkein leuka loksahtaa auki viime viikolla, kun Urheiluopistosäätiöltä tuli apurahapäätös joka oli myönteinen. Se ei ihan tapahdu joka kerta. Kiitokset siitä! Ja myös ottelijoiden lajivalmentaja on jälleen kerran taistellut niin hienosti tuulimyllyjä vastaan, että Urheiluliitoltakin tulee pieni tuki seuraavallekin kaudelle, vaikka viime kausi olikin täys farssi. Nämä pienet apurahat eivät elätä urheilijaa, mutta kyllä koen olevani onnekas, kun Vakkurin Mika pitää meidän ottelijoiden puolta kelissä kuin kelissä ja luottaa meihin. Kiitos.

Näihin tunnelmiin, rauhallista joulun odotusta kaikille!

//OY

söndag 30 augusti 2015

Sielunhoidollinen yksityisrippi

Pekingin huikeat kisat saatu päätökseen, siitä löytyi inspiraatio kirjoittaa pitkästä aikaa. Omasta kaudestani tietenkin. Tai noh... Viime postauksesta niin pitkä aika, että melkein koko vuosi tulee nyt tässä samalla.

Aluksi voin vaan todeta, että jokainen urheilukausi on erilainen. Syksy 2014 lähti erittäin hyvin käyntiin, reenit kulki jne. Liikaa koulua oli yhdessä vaiheessa, mutta sellaiset asiat huomaa ikävä kyllä vasta silloin, kun voi kutsua itsensä jälkiviisaaksi. Ominaisuudet saatiin isän kanssa nostettu aivan uudelle tasolle jo marraskuun lopulla, mutta sen jälkeen alkoi seinä tulla vastaan. Tulehtunut akillesjänne vei yli 3 kuukautta tärkeimmästä harjoitteluajasta ja siitä toipuminen ja harjoittelun jatkaminen ei mennyt hyvin. Kevään leirillä tuli sitten neljän viikon aikana vasaralla niitattua niin, ettei oma keho tununut enää edes omalta. Omituinen kokemus. Analyysit tehty, eikä tota virhettä enää toisteta. Tulokset kauden ensimmäisessä ottelussa puhuivat raakaa totuutta, olin aivan kujalla. 

Oli pakko jättää Eurooppa Cupi väliin. Ikävä juttu, sillä ne ovat aina todella hyvin järjestetyt ottelukilpailut. Sen sijaan alkoi pitkä valmistautuminen Kalevan Kisoihin, missä ottelisin seuraavan kerran. Neljän viikon harjoitusjakso seurasi, jotta pystyisin edes saamaan itseni siedettävään kuntoon Poriin. Viimeistelyyn kuului myös iso muutos ruokavalioon. Oli pakko saada kevyempi fiilis kroppaan. Aikamoinen dieetti seurasi, en ole pikkunälkään tottunut pitkissä jaksoissa. Tämä painonpudotussysteemi ei ole sama, kuin olisin ollut menossa fitness tai missi kisoihin - vaan kisoihin, missä pitää fyysisesti myös suorittaa. Tarkennan tähän väliin, että konkreettinen tavoite ei ollut saada painoa alas, mutta viikossa se kuitenkin tippui kolme kiloa. Kyllä sen huomaa, kun laittaa piikkarit jalkaan ja pitää mennä eteenpäin tai ylöspäin. Tämä etu korostuu ehkä jos olet huonossa kunnossa. Jos olet hyvässä kunnossa pari kiloa ei merkitse yhtä paljon. Minun kokemuksieni perusteella ainakin. Happo-emästasapainotaulukko oli myös kovan seurannan alla näiden viikkojen aikana. Tässä onnistuttiin tällä kertaa huomattavasti paremmin, ja se tulee myös olemaan käytössä tulevina vuosina valmistautumisessa kilpailukauteen.

Kalevan Kisat oli omalta osaltani aikamoista vuoristorataa. Tuli onnistumisia, epäonnistumisia sekä ihan normaalia suorituksia olosuhteisiin ja lähtökohtiin nähden. Eli ei mitään kymmenottelusta poikkeavaa. Tällä kertaa pelissä ei kuitenkaan ollut huippupisteet, sillä olin liian huonossa kunnossa. vaan sellaiset pisteet, että kehtaa edes kävellä stadionilta ulos. Metalli tarttui mukaan ja se maistui paremmalta kuin vuosi sitten. Silloin olin oikeasti hyvässä kunnossa ja vaikka silloin ottelin paremman sarjan tämä tuntui paremmalta onnistumiselta. Pienestä oli kiinni, etten olisi jopa pystynyt samankaltaisiin pisteisiin Porissa kuin Kuopiossa, mutta se ei poista sitä faktaa, että tämän vuoden kevätjaksoa ei saa enää toistaa.

Kisojen jälkeen oli sitten vuorossa pitkän tauon jälkeen käynti Ilkka Tulikouran luona. Pariin otteseen olen Ilkan veitsenterän alla ollut, ja akillesjänne/nilkan seutu on hänen erikoisalansa. Tuli hyviä uutisia, sillä akillesjänteessä ei näkynyt kuin jälkiä pienistä repeämistä ja kiinnikkeistä. Eli sellaista, mitä pystyn pitämään kuosissa eksentrisillä harjoitteilla, jotka ovat jo useamman vuoden ollut kovassa käytössä. Akillesjänteen jatkuvan ylirasituksen (joka sitten johtaa tulehdukseen) syynä löytyi nilkasta. Sillä nilkalla on oma historiansa. Siitä on yksi nivelside irronnut ja toinen osittain irronnut luupalan myötä - eli nilkan pito jää yhden nivelsiteen varaan. Se on liian löysä ja leikkaus on ainoa tapa saada sitä korjattua täysin. Päätimme kuitenkin kokeilla yksi vuosi Amsterdamia ajatellen pelkällä tuella, jonka voin sitten käyttää niissä harjoituksissa, missä akillesjänne aina ärtyy. Eli pääsen näillä näkymin erittäin pitkän tauon jälkeen tekemään sellaisia harjoitteita, joita ilman käytönnössä yleisurheilussa ei pärjätä.

Viikko ehdin myös käydä New Yorkissa muikkelin kanssa. Teki hyvä saada ajatukset täysin pois urheilusta ja varsinkin, kun Jones Beach Theaterin lavalle nousi kaikkien aikojen yhtye - Van Halen. Sykemittari näytti Alex Van Halenia vielä monta päivää Jumpin jälkeen. Aivan uskomaton kokemus, paras keikka ikinä. Eli ei tämäkään vuosi täysin hukkaan mennyt ;)

Tästä seuraa vielä pari kisastarttia. Näillä näkymin seuraava on Tampereen Eliittikisoissa, missä teen Eliittikisa-debyyttini. Missä lajissa/lajeissa on vielä vähän auki. Riippuu siitä, kuinka hyvin kisajärjestäjiä voi lahjoa.

Rock on









//OY

torsdag 26 februari 2015

Tölkki kädessäni kuljen

Viime aikoina olen saanut kysymyksiä mitä oikein litkin reenien aikana, kun se näyttää ihan energiajuomalta. Paha juttu. Ruotsiksi meillä on hyvä sanonta: "skenet bedrar", eli ulkonäkö voi hämätä. Kyseessä on tässä tapauksessa joko Verve tai Bode Burn.

Kuulin Vemmasta ensimmäisen kerran reilu vuosi sitten ja aloin silloin etsimään vähän taustatietoa tuotteista ja löysin todella paljon positiivista feedbackia. Aloitin itse kokeilemaan Vemman tuotteita lähes neljä kuukautta sitten ja olen ollut todella tyytyväinen. Olen ollut poikkeuksellisen pirteä, varsinkin tähän aikaan vuodesta, enkä ole (ainakaan vielä) sairastellut yhtään, vaikka yleensä joulu-helmikuun väliin minulla iskee yksi kunnon flunssa joka vuosi.

Eli mikä tämä Vemma oikein on? Vähän aikaa sitten tein jännän havainnon: mitä jos lähtisin etsimään Vemmasta juttuja suomeksi. Mitkä asiat tulevat ensimmäisinä esille jos suomenkielinen Googlaa Vemmaa. Suomi24 oli kova sana. Pakko oli tehdä asialle jotain.

Vemma perustuu periaatteessa yhteen sekoitukseen, eli ns. Vemma Formulaan joka sisältää 13 vitamiinia, 65 mineraalia, mangostaanin hedelmää, aloe veraa sekä vihreää teetä. Tämä on se Vemma shotti, eli meikäläisen aamupaukku, jonka sisältö löytyy kaikista Vemman tuotteista. Todella helppo tapa edistää vastustuskykyä. 

Lisää tietoa shotista löytyy TÄÄLTÄ



Verve on Vemman energiajuoma. Terveellinen sellainen joka sisältää Vemma formulan lisäksi luonnollista kofeiinia, tauriinia sekä hedelmäsokeria mangostaanin hedelmästä. Piristää mukavasti ja ero muihin energiajuomiin, mitä olen silloin tällöin huonolla menestyksellä kokeillut, on se, että pirteys säilyy todella pitkään eikä sitä laskutilaa tule ollenkaan koska siihen ei ole lisätty mitään synteettistä shaibaa. The real deal jos haluaa vähän piristystä arkeen - voi hyvällä omantunnolla pienen ravistelun jälkeen nauttia. Terveyttä jeesaavaa energiajuomaa en ole ainakaan ennen tätä maistanut. Henkilökohtaisesti olen ollut todella tyytyväinen punttiharjoituksissa ottaa pientä piristävää hyvissä ajoin ennen isoja rautoja.

Lisää faktaa löytyy TÄÄLTÄ


Kolmanneksi meillä on sitten Vemman ja Chris Powellin (Extreme Weightloss) yhdessä kehittämä Bode Challengin Bode Burn. Tuotteista kallein mutta ylivoimaisesti laadukkain. Sisältää Vemma formulan lisäksi 20g proteiinia ja 7g kuitua jotka pitävät nälän tunteet mukavasti kurissa sekä CLA:ta joka tehostaa rasvanpolton. Olen itse pitkien harjoituksien aikana käyttänyt mutta on myös toiminut välipalana erittäin hyvin. Varsinkin lepopäivinä koska minulla on melkein aina nälkä. 


Jos haluaa tietää enemmän tuotteista minut tavoittaa sähkopostilla: ottoy91@hotmail.com

Tämän linkin kautta voi tutustua paremmin koko tuotesarjaan. Jos tuntuu kalliilta voi aina ajatella että sijoitus omaan terveyteen on paras investointi, mitä rahalla voi tehdä. Ainakin minun mielestäni.


Huomenna treenit jatkuvat ja toisesta peruskuntokaudesta on jo mennyt yli viikko.

Ciao
//OY




onsdag 31 december 2014

Ylösnousemus

Vaikka tässä tapauksessa edellisestä kirjoituksestani on kulunut yli kolme kuukautta, eikä ainoastaan kolme päivää niin kuin siinä tunnetuimmassa tapauksessa. Kuitenkin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja vielä vuoden sisällä!

Eli vuosi vaihtuu mutta meininki ei, eiku..? Vuoden 2014 viimeinen reeni on saatu päätökseen ja kaiken kaikkiaan onnistunut syksy ja alkutalvi takana - vaikkei täysin ilman vastoinkäymisiä tämäkään syksy ole mennyt. Harjoitukset ovat muuttuneet, paljon, viime vuosista. Tuntuu siltä, että minusta on nyt tulossa aikuis-urheilija. Kaikki aikanaan. Tuntimäärät ovat pysyneet aikaisempiin vuosiin verrattuna samoina, mutta tehontuoton kannalta ollaan nyt sellaisella tasolla, missä ei olla valmentajan kanssa liikuttu koskaan tähän aikaan. Varsinkin voimaharjoituksen puolella on tapahtunut paljon muutosta - fiksummin jaetuilla jaksoilla olen pystynyt pitämään itseni herkemmässä kunnossa. Silti sivusin eilen, puolivahingossa, kolmosmaksimini ja ykkösmaksimini rinnallevedossa, kolme kiloa kevyempänä kuin niiden tehdessä. Kevennyshyppyjen ja staattisien hyppyjen tulokset lupaavat oikein hyvää ja yleinen fiilis on fyysiikan kannalta very good. Tekniikkaa on myös naurettavan paljon helpompi harjoitella terävänä kuin sitkeänä ja hitaana. Pätee kaikkia lajeja. 

Opintojen kannalta ei ole taas koskaan näyttänyt niin synkältä kuin miltä yhdessä vaiheessa syksyä näytti, mutta siitäkin olen nyt selvinnyt - jos ei kunnialla niin ainakin rimaa hipoen. Harvoin olen kokenut, että minulla ei ole oikeasti ollut aikaa tehdä mitään muuta kuin harjoitella ja opiskella. Tuli siis otettua pari (kurssia) liikaa. Siksi olen päättänyt jättää opiskelut alkuvuodesta. Olen omasta mielestäni jo tuhlannut tarpeeksi tukikuukausia epämääräiseen koulunkäyntiin. Neljäs vuosi menossa eikä mitään selkeää suuntaa vieläkään - eli nyt on hyvä aika eksyä pienelle sivupolulle ja katsoa minne se minut johtaa. 

Vastoinkäymisiä tulee tietysti aina, jos jotain asiaa tekee tosissaan. Akillesjänteen kanssa olen paininut melkein kuukauden ja parhaaksi kuuriksi totesin kuntoutusohjelman, hieronnan, sähköhoidon ja LPG:n jälkeen olevan uudet lenkkarit. Joskus ykseinkertaisimmat ratkaisut ovat ne tehokkaimmat. Huikea tunne, kun juokset ensimmäiset askeleet ilman kipua ja pelkoa moneen viikkoon. Yksi valmentaja sanoi viisaasti että "lenkkareita voi aina ostaa uusia, mutta ei jalkoja". Ei ainakaan alkuperäisiä parempia. Ilmainen vinkki uuden vuoden kunniaksi: muistakaamme kaikki ensi vuonna pitää itsestämme vielä parempaa huolta. Hieronta, laadukkaat vehkeet jne. on pieni vaiva sen eteen, että pystyy kesällä tekemään sitä parasta: eli tulosta.

Pieni muistutus: matka vuoteen 2020 vähenee

Hyvää Uutta Vuotta 2015!
//OY


torsdag 11 september 2014

Summa summarum

Kausi 2014 on paketissa, tai on jo ollut siitä lähtien kun seiväskilpailussa tulin takaisin alas koville ja Kalevan Kisojen korkeushypystä alkunsa saanut lievä ruhje kantapäässä pahentui. Kaikki, jotka ovat vastaavasta vammasta kärsineet tietävät, että kyseessä ei ole vakava vamma, mutta sen verran kettumainen, että kestää kauan ennen kuin se paranee 100%. Magneettikuvat näytti sen verran vauriota, ettei ollut enää järkevä ajatella kisaamista tälle kaudelle. Harmillinen tilanne, sillä olin juuri edellisenä päivänä hypännyt uuden kauden parhaan seipäässä (460) ja muutenkin kesän kaksi parasta hyppyä uudella seipäällä. Tämän lisäksi olin Kalevan Kisojen jälkeen tehnyt yhden erittäin onnistuneen pituustreenin joka antoi luottoa siihen, että hyppy olisi taas löytymässä. Jännä kuinka pari ajatusta voi muuttaa koko suorituksen. Pieni suunnitelma oli myös juosta 400m aidat, mutta sekin jäi tältä kesältä toteuttamatta.

Jos mennään ajassa taaksepäin toukokuun puolelle, silloin odotin super kesää. Syksyn ja talven pitkä perusominaisuuksien rakentaminen alkoi vihdoinkin näkyä myös radalla. En tiedä kuinka paljon talvikauden mykoplasma vaikutti prosessin pituuteen, mutta turha sitä on syyttää, kun todistetusti moni kilpailu meni "ihan" OK talvellakin, verrattuna viime vuosien tuloksiin. Hemmetin kauan se kuitenkin kesti palautua ja kyllä se vähän tuskallista oli saada itsenä syvästä kuopasta ylöspäin. Huomasin kuitenkin että tikissä ollaan ainakin fyysisesti ja tämä fiilis jatkui vielä täällä kotonakin kevään leirin jälkeen. Jälkianalyysi on kertonut, että taisin olla parhaassa vireessä kaksi viikkoa ennen kauden ensimmäistä ottelua. Jälkiviisaana voisi todeta että sairastuminen silloin Viro-ottelussa pisti pakan sen verran sekaisin, että omalta kannaltani olisi kannattanut jättää Europa Cupi väliin ja keskittyä Kalevan Kisoihin ja antaa kropan palautua ja mahdollisuus löytää takaisin raiteille. Tekninen epävarmuus oli tämän kesän suurin ongelma - mutta ei näin monen vuoden jälkeen saisi unohtaa miten esimerkiksi heitetään ottelussa keihästä.

Jos vilkaisee oikealle missä meitsin henkilökohtaiset ennätykset on näkyvillä voi todeta, että ottelulajeista olen tänä kesänä tehnyt kuusi henkilökohtaista ennätystä, missä eniten lämmittää lähes sekunnin (ja vihdoinkin sub50) ennätysparannus nelkulla. Eli ei se ole ainakaan fysiikasta ollut kiinni. Kolme ottelua ja kaikki parempia kuin viime vuoden toiseksi paras ottelu. Pääsin Tampereella sellaiseen flow-tilaan viime kesänä, että jos tänä kesänä olisi käynyt samalla tavalla olisi ollut jännä nähdä mille luvuille oltaisiin päädetty. Silti ottaa päähän etten tänä vuonna edes pystynyt parantamaan ottelu-ennätystäni, vaan tasoni on edelleenkin amatöörimäinen, eli lähempänä 7000 kuin 8000. Lähtökohdat seuraavaan harjoituskauteen ovat kuitenkin paljon paremmat kuin viime vuonna, enkä tarvitse tänä syksynä lähteä niin alusta rakentamaan ominaisuuksia, vaan pääsen nopeammin harjoittelemaan lajeja. Eli uteliaana kohti uutta harjoituskautta! Paikat kuntoon vielä parin viikon levolla, missä kaikki ajatukset pois urheilusta ennen kuin lähden takaisin ruoskimaan itseäni kohti omia äärirajojani. Olisi hyvä saada Amsterdamin EM raja hoidettu  alta pois jo ensi kesänä, ettei siitä enää tarvitse murehtia keväällä 2016.

Niin, ja minä olin tämän vuoden Ruotsi-ottelussa Leevi Leijona. Kiitos kaikesta palautteesta, kenties se voisi olla tuleva ammatti.



Pitkäkestoisia ja lämpimiä syysterveisiä,
OY

Btw tsekatkaa videoni yhdestä esikuvistani pienenä poikana, johon on ollut kunnia vuosien varrella tutustua. Respect!



tisdag 5 augusti 2014

Kyllä tästä (hiljaa) hyvää tulee

Vuonna 2004. Silloin viimeksi tarvittiin enemmän pisteitä päästäkseen Kalevan Kisoissa mitaleille kuin tänä vuonna Kuopiossa. 2000-luvun muista Kalevan Kisojen otteluista ainoastaan vuosina 2002 ja 2000 tarvittiin enemmän pisteitä kuin, mitä meikäläinen nyt viikonloppuna keräsi yhteen. Viimeisen 30 vuoden aikana nämä olivat 7. kovimmat pisteet, mitä vaadittiin näissä kisoissa mitaleille. Tämä kertoo jotain suomalaisesta kymmenottelusta ja sen asemasta tällä hetkellä, ja mitä hienointa, mihin me ollaan menossa. Olen kirjoittanut tästä aikaisemmin ja alan kohta itsekin uskoa omiin ajatuksiini. Pitää tottakai ottaa huomioon, että jotkut vuodet meillä on ollut se arvokisaedustaja, joka sen takia ei Kalevan Kisoissa ole otellut, mutta silti tämä on matikanopiskelijan ja tilastonörtin mielestä hyvä pohja millä voi näitä mielipiteitä perustella. Tilastot ovat yleensä paras tapa analysoida menneitä, mitä huippu-urheilussa on aika oleellinen asia - pitäisi vaan päästä huipulle, mutta se luonne pitää olla jo ennen kuin siellä huipulla ollaan. Voin vielä lisätä, että 7. paras tulos tänä vuonna olisi useimmiten myös se riittänyt mitaleille (12 kertaa viimeisen 30 vuoden aikana). Eli taso on pikkuhiljaa liikkumassa sellaiseen suuntaan, missä suomalaisessa historiassa ei olla liikuttu monta kertaa tässä kuninkuuslajissa. Vielä ottaen huomioon, että meillä kaikilla on tässä hommassa huomattavasti enemmän kuluja kuin tuloja. Nyt olisi siis hyvä paikka iskeä ja olla mukana rakentamassa tulevaisuutta suomalaisessa kymmenottelussa, isot yritykset HOI!  Nyt ne rahapussit vaan auki, ei ottelija monta tonnia vuodessa tarvitse ;) Money talks...

Omalta osaltani päällimmäisenä jäi kisoista mieleen pettymys. Tämä kausi ei ole tuloksellisesti mennyt kuin suunniteltu ja mihin fyysiset ominaisuudet olisi voinut edellyttää. Raaka ja oikeudenmukainen laji, missä pieni ripaus onnea jossakin lajissa ei maagisesti loppupisteisiin vaikuta. Fysiikka on rautaa mutta tekniikka suoraan sanotusti kusee niin pahasti, että ei auta itku eikä todellakaan yliyrittäminen. Olen tottakai todella iloinen siitä, että olen saanut olla mukana tällaisessa kilpailussa, missä otellaan tällä tasolla Suomessa. Olen todella iloinen omasta ratakierroksestani, pitkään olen odottanut 50 sekunnin alitusta mutta kyllä se kesti! Nyt se vihdoinkin tuli ja sehän näyttää todella hienolta kun putsaa ennätystä lähes sekunnilla yhdellä juoksulla. Toinen päivä oli katastrofaalinen eikä siitä jäänyt mitään muuta kuin se mitali käteen. 7400p ei ole koskaan maistunut näin pahalle, eli huonoksi otteluksi tämä oli ihan hyvä. Henkisesti rankka kilpailu.

2014 supertripla: Juuso, Tommy ja minä
©mickey

Mutta ei meidän urakasta kisajärjestelyt Kuopiossa helpoksi tehnyt, pakko avautua. Urheilijat eivät saaneet, olisivat kyllä voineet, mutta eivät saaneet, ostaa ruokaa paikan päällä (kaikella kunnioituksella Very Important People). Meidän aikataulujakaan ei oltu järkevästi ajateltu läpi, sillä meitä vietiin kauhealla kiireellä yhdestä suorituspaikasta toiseen. Jäi taas vähän se fiilis, että meidät haluttiin vaan hoitaa pois alta, vaikka järjestäjäseuralla oli kolme ottelijaa mukana - mm. vuoden Suomen mestari. Ottelu on myös, lainatakseni lajivalmentaja M. Vakkurin sanoja, palautumiskilpailu. Tällä kertaa se ei oikein ollut optimaalista - mutta silti jengi otteli hyvin. Miettikää millaista löylyä ensi vuonna Porissa saadaan aikaiseksi, jos ottelijoitakin otettaisiin vähän enemmän huomioon, kun aikatauluja lyödään lukkoon. Onhan se hienoa olla lajia tekemässä samaan aikaan, kun kentälle marssii kaiken maailman bonus-numeroita, mutta kyllä henkilökohtaisesti luulen että yleisö, joka on paikalle saapunut ja lipuista maksanut haluaa myös nähdä niitä urheilusuorituksia, vaikka ne olisikin "vain" 60m keihäskaaria. Yleisö Väinölänniemellä oli kerta kaikkiaan upea ja silloin kun kannustusta halusi sitä myöskin sai, täydellä sydämellä. 

Nyt vaan lataamaan akkuja loppukaudeksi, ehkä pääsen jopa fossiili ennätyksien kimppuun keihäässä ja pituudessa.

//OY


tisdag 8 juli 2014

E-cup, Ribeira Brava, Madeira

Tuli sittenkin kutsu Europa Cup:iin joka viikonloppuna käytiin Madeiran Ribeira Bravassa. Pääsin Juuso Hassin, Tommy Barrienaun ja Tero Ojalan kaveriksi varamiehenä. Asia selvisi kuitenkin riittävän aikaisin että ehdin hyvissä ajoin valmistautua. Sain toisen mahdollisuuden tehdä hyvää ottelua juuri kun olin palautunut Tampereen pettymyksestä ja siirtänyt katseeni kohti Kuopion Kalevan Kisoja. Lääkärinkäynti pari päivää Tampereen jälkeen paljasti, mikä oli jo vähän mielessä käynyt kun ensimmäisen päivän jälkeen nousi kuume eikä kroppa ollenkaan tuntunut olevan läsnä kisasuorituksissa, että jonkinlainen virus infektio oli juuri mahdollisimmaan huonoon hetkeen iskenyt. Viikko meni täysin levätessä koska kymmenottelun läpivienti kyseisessä terveystilassa EI ole hyvä idea. Viikon täyslevon jälkeen palasin harjoituksien pariin ja kroppa alkoi pikku hiljaa tuntumaan taas normaalilta, eli niin normaalilta kuin kroppa voi tuntua viikko ottelun jälkeen. Puhelu lajivalmentajalta tuli keskellä viikkoa kun olimme jo valmentajani kanssa päättäneet että käyn kiertämässä lajikarnevaaleja sekä Somerolla, Jämsässä että Jämsänkoskella. Kun asia selvisi että pääsen jälleen ottelemaan päätimme jättää Jämsän pituuskisa väliin mutta kuitenkin hypätä seivästä Somerolla torstaina ja juosta pika-aidat ja 100m Jämsänkoskella sunnuntaina. Hyviä valmistavia harjoituksia kisatilanteissa siis ja vaikka kroppa ei oikein vielä vastannut odotuksiin käteen jäi kuitenkin kesän toinen henkilökohtainen ennätys kun 110m aidat kulki 15.07.

Takaisin aiheeseen, eli Europa Cup:iin. Madeiralle lähettiin aikaisin torstain aamuna ja perjantaina valmistava harjoitus lupasi paljon. Keli oli lämmin, maisemat kentän ympärillä jotain aivan mahtavaa, rata oli nopea ja kaikistä tärkeintä, ukko tuntui olevan jopa herkässä kunnossa. Ensimmäinen päivä lähti täydellisesti liikkeelle elämäni tähän asti parhaalla 100m juoksulla, missä valitettavasti puhalsi 2,5 metrin myötätuuli. Aika 11.09 on kuitenkin peräti 16 sadasosaa parempi kuin ennätysottelussani ja fiilikset olivat todella hyvät. Pituushypyssä onnistuin vaikean alun jälkeen neljännessä (!?!) suorituksessa hyppäämään kauden parhaani 697. Neljäs suoritus tuli siitä koska kolmannessa hypyssä toimitsija päätti tulle tielle lankun kohdalla kun olin parin metrin päässä ja meni pakka sekaisin. Hyvä lataus meni siihen ja 697 on kuitenkin ihan OK tulos vaikka nopeus ja kaikki antoi odottaa paljon pitempiä potkuja. Lankku mistä saimme ponnistaa oli ehkä surkein mistä olen koskaan joutunut kisassa ponnistamaan, ja vasta viimeisellä sain jalka asetettua niin lähellä reunaa ettei ponnistus lähtenyt täysin ns. tyhjän päältä. Pitkä tauko seurasi ja en ollut ainoa ottelija joka oli sen jälkeen aivan kuutamolla kuularingissä, 12.70 jäi parhaaksi ja siinäkin oli hyvä ettei sormet katkennut kun lipsahti niin pahasti. Kaikki ottelijat ovat aika tottuneita siihen että suoraan pituuden jälkeen mennään kuularinkiin terävänä ja hereillä, mutta nyt tämä pitkä tauko aiheutti sen että monella oli aika löysä fiilis, varsinkin kun oli niin pitkä tauko että se oli ainoa järkevä kohta päivän aikana syödä lounasta.

Korkeushyppy jätti taas vähän parempi maku suuhun ja onnistuin saamaan kelpo tuloksen (192) ja kolme todella hyvää yritystä 195:stä joka tällä kertaa sai jäädä hampaankoloon. 400m juoksin täysin eri tavalla kuin Tampereella vaikka näin jälkikäteen ajateltuna olisin pitänyt takasuoralla painaa vielä vähän kovempaa, mutta aika 50.95 on urani toiseksi kovin ja se tuli niin helposti että kunhan vähän rohkeammin lähden jatkamaan juoksua takasuoralla aika tippuu tosta vielä reippaasti. Kaiken kaikkiaan ihan kunnollinen ensimmäinen päivä ja ennätysottelun jälkeen toiseksi kovimmat pisteet ensimmäisen päivän jälkeen.

Toinen päivä oli taas aurinkoinen ja lämmin, tuuli oli jopa vähän tyyntynyt mutta kävi niin huono tuuri aidoissa että jouduttiin juoksemaan 1,3 metrin vastaseen ja vaikka juoksu tuntui aika samalta kuin viikkoa aikaisemmin ennätysjuoksussani niin tällä kertaa aika oli ainoastaan 15.33, ei mikään katastrofaalinen alku toiselle päivällä mutta kyllä se harmitti kun eväitä olisi ollut paljon parempaan. Kiekossa tuli sitten kesän tyypilisellä rutiinisuorituksella 37.50 joka on yli 3m enemmän kuin ennätysottelussani ja sen ansiosta olin seitsemän lajin jälkeen aika tasoissa ennätyssarjani kanssa. Seivästä hypättiin armottomaan sivutuuleen enkä päässyt enemmän kuin 450 joka on viime vuosina ollut meikäläiselle sellainen tulos joka menee ihan miten sattuu. Olisin todella tarvinnut 10-20cm enemmän jotta mahdollisuudet kelpo loppupisteisiin olisi säilynyt. 

Seuraava laji, keihäs, oli täys farssi ja voin kertoa että 53m poikittain ja sen jälkeen elämäni surkeimmat kisaheitot jätti aika iso K**pä otsaan. Viimeiselle lajille piti kuitenkin vielä lähteä ja koska riskinä oli vielä ensimmäisestä liigasta putoaminen meidän kaikkien oli erittäin tärkeä juosta 1500m hanat auki. Ei ole koskaan tuntunut niin kevyeltä juosta kolme kierrosta ja 300 metriä! Tajuttoman pitkä päivä oli takana kun kello oli lähdössä lähellä yhdeksää illalla ja ensimmäinen laji lähti jo aamukymmeneltä käyntiin. Juoksu rullasi todella helposti ja vaikka yksin jouduin juoksemaan paransin ennätystäni melkein kahdella sekunnilla - 4.27,20. Loppupisteet 7 385 ei kuitenkaan tyydytä vaikka ne ovatkin urani toiseksi parhaat. Kalevan Kisoihin jäi vielä isompi nälkä kuin Tampereen jälkeen.

Valitettavasti, vaikkei asiasta voi valittaa, taso oli niin korkea että vaikka joukkueena suoriuduimme paremmin kuin vuosiin se ei siltikään riittänyt säilyttämään meidät ensimmäisessä liigassa. Ensi vuonna ollaan siis toisessa liigassa missä tänä vuonna miesten voittopisteet olivat huonoimmat kuin yhdelläkään suomalaisella. Eli ykkösliigaan kuulumme mutta pelin säännöt ovat selkeät - ensi vuonna ollaan siellä, neloisvoittoa hakemassa. 

Tulokset löytyvät täältä: Madeira2014

Meikä, Juuso, Tommy ja Tero
©Olavi Kaljunen, trackpic.net

Lisää kuvia kisoista täältä. Tsiigatkaa noita maisemia! Huhhu!

//OY